Lontoon paralympialaiset

Lontoon kesäparalympialaiset järjestettiin 29.8.-9.9. ja niihin osallistui yli 4300 urheilijaa yhteensä 164 maasta. Lontoon kisat olivat järjestyksessä 14. paralympialaiset. Ne olivat samalla tähän asti suurimmat kisat, kun Pekingiin verrattuna urheilijoiden määrä kasvoi yli kahdella sadalla. Osallistujamaista 14 oli ensikertalaisia. Pääjärjestäjänä toimi kansainvälinen paralympialaiskomitea (International Paralympic Committee, IPC). Tapahtumaa oli markkinoitu jo hyvissä ajoin ennen sen alkamista esimerkiksi Lontoon kesäolympialaisten yhteydessä ja sen odotettiin kiinnostavan entistä suurempaa yleisöä. Lippuja oli myynnissä 2,7 miljoona kappaletta. Kuten olympialaisissa yleensäkin, varsinaisten kilpailuideen yhteydessä nähtiin erilaisia tapahtumia, kuten International Paralympic Day Trafalgar Squarella. Avajaisseremonia järjestettiin 29. elokuuta Lontoon Olympiastadionilla.

Toni Piispanen kelaili Suomelle kultaa

Kilpailuissa oli yhteensä 20 eri lajia: pyörätuolikoripallo, pyörätuolirugby, pyörätuolimiekkailu, pyörätuoli- ja pöytätennis, soutu, yleisurheilu, jalkapallo, judo, jousiammunta, pyöräily, ratsastus, voimanosto, boccia, soutu, purjehdus, maalipallo, ammunta, käsipallo ja uinti.

Alla  on listattuna kymmenen parhaiten menestynyttä maata mitaleineen (kulta-hopea-pronssi). Suluissa mitalien määrä yhteensä.

  1. Kiina 95-71-65 (231)
  2. Venäjä 36-38-28 (102)
  3. Iso-Britannia 34-43-43 (120)
  4. Ukraina 32-24-28 (84)
  5. Australia 32-23-30 (85)
  6. Yhdysvallat 31-29-38 (98)
  7. Brasilia 21-14-8 (43)
  8. Saksa 18-26-22 (66)
  9. Puola 14-13-9 (36)
  10. Alankomaat 10-10-19 (39)

Suomi 4-1-1 (6)

Merkittävää ylläolevassa listauksessa on se, että Suomikin on mukana listauksessa yhteensä kuudella mitalillaan, eli tuplasti se määrä mitä Lontoon olympialaisista tuli aiemmin kesällä. Eniten mitaleita keränneet urheilijat olivat kaikki uimareita: australialainen Jacqueline Freney (8 kultaa), brasilialainen Daniel Diaz (6 kultamitalia), australialainen Matthew Cowdrey (5 kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssi), yhdysvaltalinen Jessica Long (samat kuin Cowdreylla) ja valkovenäläinen Ihar Boki (5 kultaa ja 1 hopea).

Suomen paralympialaisjoukkue

Suomen joukkueessa oli mukana 35 vammaisurheilijaa kymmenessä eri lajissa: uinti, ammunta, jousiammunta, judo, maalipallo, purjehdus, pyöräily (tandem), pöytätennis, uinti ja yleisurheilu. Suomi sai kuusi mitalia seuraavista lajeista: Leo-Pekka Tähti ja Toni Piispanen, molemmille kultaa yleisurheilussa (pyörätuolikelaus, 100m ja ratakelaus 100m), Jere Forsbergille kultaa jousiammunnassa (taljajousi), miesten maalipallomaajoukkueelle kultaa, Katja Karjalaiselle hopeaa kouluratsastuksessa (1b-luokan vapaaohjelma) ja Marjaana huoviselle pronssia yleisurheilussa (keihäänheitto).

Sitten vuoden 2000 paluun teki myös kehitysvammaisten sarja (Intellectual Disabilities, ID class) yleisurheilussa, uinnissa ja pöytätenniksessä. Sarja oli jätetty pois vuoden 2000 olympialaisten jälkeen, kun paljastui, että Espanjan koripallojoukkueesta vain kaksi pelaajaa 12:sta olivat todellisuudessa kehitysvammaisia. Sittemmin kilpailijoiden testaustapaa on muutettu, jotta tällaisilta epäselvyyksiltä vältyttäisiin jatkossa.

Parhaiten menestyneet maat Lontoon olympialaisissa

Lontoon kesäolympialaisiin osallistui lähes 10 800 urheilijaa kaikkiaan 204 maasta. Näistä urheilijoista neljä osallistui itsenäisinä kilpailijoina olympialipun alla (kolme Antillien saarilta ja yksi Etelä-Sudanista). Kisojen menestyksekkäin maa oli Yhdysvallat kaikkiaan 103 mitalillaan. Maa teki mitaliennätyksen 46 kultamitalillaan, joka on eniten mitaleita voittanut, ei kisojen isännöitsijänä toimiva maa olympialaisten historiassa. Yhteensä olympialaisiin osallistui 530 yhdysvaltalaista urheilijaa, toiseksi eniten isäntämaa Britannian jälkeen (541 urheilijaa). Seuraavaksi eniten osallistujia oli Venäjällä (436), Australialla (410) ja Kiinalla (390). Kaikki nämä maat myös olivat kymmenen parhaiten menestyneimmän maan joukossa. Seuraavassa on lueteltu kymmenen menestyneintä maata mitaleineen (järjestyksessä kulta, hopea, pronssi, suluissa mitalien kokonaismäärä):

Yhdysvallat: 46-28-29 (103)

Kiina: 38-27-23 (88)

Iso-Britannia: 29-17-19 (65)

Venäjä: 24-26-32 (82)

Etelä-Korea: 13-8-7 (28)

Saksa: 11-19-14 (44)

Ranska: 11-11-12 (34)

Italia: 8-9-11 (28)

Unkari: 8-4-5 (17)

Australia: 7-16-12 (35)

Japani: 7-14-17 (38)

Alankomaat: 6-6-8 (20)

USA:n Michael Phelps oli Lontoon kisojen mitali-imuri.

Kultamitaleilla mitattuna Yhdysvallat menestyi sekä yksilö- että joukkuelajeissa. 27 kilpailijaa myös voittivat useamman kuin yhden mitalin. Yksilötasolla olympialaisten menestynein urheilija oli uimari Michael Phelps, joka saavutti neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Hänellä on myös hallussaan mitaliennätys nykymuotoisten olympialaisten historiassa, kun kaikki lajit huomioidaan: yhteensä 28 olympiamitalia, joista 23 kultaa. Seuraavaksi eniten mitaleita voittaneet uimarit ovat yhdysvaltalaiset Missy Franklin, Allison Smith ja Ryan Lochte, kukin viisi kappaletta.

Muita Lontoossa menestyneitä urheilijoita ja maita

Usain Bolt, Jamaika – ylivoimainen sprintteri teki myös 100 metrin juoksussa olympiaennätyksen

Shelly-Ann Fraser-Price, Jamaika – pikajuoksija toi maalleen olympiakultaa 100 metrin juoksussa sekä hopeaa 200 metrin juoksussa ja 4×100 metrin viestissä. On voittanut myös kultaa Pekingissä 2008, sekä hopeaa ja pronssia Rio de Janeiron kisoissa 2016.

Wu Minxia, Kiina – Olympiavoittaja ja maailmanmestari naisten uimahypyssä (3 metrin ponnahduslauta, parikilpailu). Ateenan ja Pekingin olympiakultien jälkeen voitti nyt kaksi kultaa maalleen Kiinalle.

Felix Sanchez, Dominikaaninen tasavalta – kaksinkertainen maailmanmestari ja Lontoon jälkeen myös kaksinkertainen olympiavoittaja edustaa Dominikaanista tasavaltaa miesten 400 metrin aidoissa.

Uusia ennätyksiä

Olympialaisissa tehtiin sekä maailmanennätyksiä että olympiaennätyksiä, yhteensä 32 kappaletta kahdeksassa lajissa. Nämä lajit olivat uinti, painonnosto, yleisurheilu (juoksulajit), jousiammunta, viisiottelu, pyöräily, ammunta ja soutu. Eniten ennätyksiä tehtiin uinnissa. Maittain ennätykset jakautuivat niin, että Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Kiina kukin saavuttivat viisi ennätystä.

Suomalaiset Lontoon olympialaisissa

Vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisiin osallistui yhteensä 56 urheilijan joukkue, jotka edustivat 14 eri lajia: ammunta, judo, paini (kreikkalais-roomalainen), melonta (ratamelonta), purjehdus, painonnosto, pyöräily (maantiepyöräily), ratsastus, uinti, tennis, taekwondo, sulkapallo, voimistelu (telinevoimistelu) ja yleisurheilu. Kooltaan oli kyseessä historian toiseksi pienin suomalaisjoukkue, joka on osallistunut kesäolympialaisiin, Ateenan vuoden 2004 kisojen jälkeen. Eniten urheilijoita osallistui uinnin, yleisurheilun ja purjehduksen ryhmiin.

Suomi saavutti kolme mitalia: Tuuli Petäjä sai hopeaa purjehduksessa, Antti Ruuskanen hopeaa keihäänheitossa ja joukkue Lehtinen-Kanerva-Wulff pronssia naisten purjehduksen ns. Match Racing-kilpailussa. Suomen kokonaissijoitus olympialaisissa oli 57.

Tero Pitkämäki jäi puolen metrin päähän pronssimitalista.

Suomi vastasi kansainvälisen olympiakomitean kilpailukutsuun elokuussa 2011 Suomen olympiakomitean Roger Talermon johdolla. Joukkueen valinta oli kolmivaiheinen. Joulukuussa 2011 joukkueeseen valittiin ensimmäiset kahdeksan urheilijaa. Kriteerinä oli se, ettei urheilijalla olisi haastajia olympiapaikan suhteen, jolloin valmistautumisaika olisi mahdollisimman pitkä. Toukokuussa 2012 valittiin seuraavat 22 urheilijaa lisää. Viimeinen valinta tehtiin yleisurheilun EM-kisojen jälkeen heinäkuussa. Samalla valittiin myös valmentajat ja huoltohenkilöstö. Suomen olympiakomitea asetti kisojen tavoitteeksi kolme mitalisijaa ja kuusi pistesijaa. Tätä pidettiin komitean valmennuksen johtajan Niemi-Nikkolan mukaan realistisena, kun taas komitean puheenjohtaja Talermon mukaan tavoite oli asetettu hieman yläkanttiin. Ylen urheilu-uutisten asiantuntijoiden mukaan taas kaksi mitalia ja viisi pistesijaa olisi realistisin tavoite.

Menestystä odotettiin varsinkin ammunnan, painin, purjehduksen ja yleisurheilun osalta. Alla on lueteltu suomalaiset osallistujat näissä neljässä lajissa (suluissa tarkennus lajista ja sijoitus). 

Ammunta:

Kai Jahnsson (ilmapistooli & pistooli, sijat 8. ja 26.)

Satu Mäkelä-Nummela (trap, 7.)

Mira Suhonen( ilmapistooli, 32.)

Marjo Yli-Kiikka(ilmakivääri ja kivääri, 16. ja 23.)

Kreikkalais-roomalainen paini:

Jarkko Ala-Huikku (60kg, 16.)

Rami Hietaniemi (84kg, 15.)

Purjehdus:

Mattias Lindfors (venetyyppi: laser, sija 33.)

Joona & Niklas Lindgren (miesten 470, 21.)

Sari Multala (Naisten Laser Radial, 7.)

Tapio Nirkko (miesten Finnjolla, 10.)

Tuuli Petäjä (naisten RS, hopeaa)

Kanerva, Lahtinen & Wulff: naisten Match Racing (Elliott 6m, pronssia)

Bask & Lehtinen: avoin luokka (49er, 7.)

Yleisurheilu, juoksulajit:

Sandra Eriksson (3000m estejuoksu, alkuerän 8.)

Anne Halkivalta  (20km kävely, 54.)

Antti Kempas  (50km kävely, 41.)

Jukka Keskisalo (3000m estejuoksu, alkuerän 4.)

Jarkko Kinnunen (50km kävely, 15.)

Leena Puotiniemi (maraton, 87.)

Niclas Sandells (1500m, alkuerän 11.)

Jussi Utriainen (maraton, 69.)

Jonathan Åstrand (200m, alkuerän 5.)

Yleisurheilu, kenttälajit:

Jere Bergius (seiväshyppy, -)

Ari Mannio (keihäänheitto, 10.)

Minna Nikkanen (seiväshyppy, 26.)

Tero Pitkämäki (keihäänheitto, 4.)

Antti Ruuskanen (keihäänheitto, hopeaa)

David Söderberg (moukarinheitto, 26.)

Osku Torro (korkeushyppy, 16.)

Sanni Utriainen (keihäänheitto, -)

Lontoo olympiakaupunkina – valinta ja valmistautuminen

Lontoo oli yksi kaikkiaan yhdeksästä kaupungista, jotka ilmoittautuivat määräaikaan eli heinäkuuhun 2003 mennessä mukaan kisaan vuoden 2012 kesäolympialaisten isännöinnistä. Toukokuuhun 2004 mennessä Kansainvälisen Olympiakomitean tarkemman arvioinnin jälkeen jäljelle jäi viisi kriteerit täyttävää kaupunkia: Lontoo, Madrid, Moskova, Pariisi ja New York. Ennakkosuosikkina pidettiin Pariisia, joka haki kisaisännyyttä nyt kolmatta kertaa. Arviointien aikaan maassa kuitenkin oli mielenosoituksia ja muuta poliittista kuohuntaa, mikä saattoi vaikuttaa arvioijien vaikutelmaan kaupungin sopivuudesta.

Heinäkuussa 2005 kansainvälinen olympiakomitea piti lopullisen äänestyksensä Singaporessa. Ensimmäisenä viidestä kaupungista tippui Moskova, sitten Espanja ja New York. Kaikkiaan neljän äänestyskierroksen jälkeen voittajaksi valikoitui Lontoo, Pariisin hävitessä äänin 54-50. Juhlinta kisaisännyydestä jäi Lontoossa hyvin lyhyeksi, sillä alle vuorokausi olympiakomitean valinnan jälkeen, 7. heinäkuuta Lontoossa tehtiin tuhoisat terrori-iskut.

Olympialaiset laittoivat muutenkin kiireisen Heathrow’n lentokentän koville.

Valmistelut alkavat

Syksyllä 2005 valmistelut kuitenkin alkoivat Britanniassa Sebastian Coen johdolla. Coe itse on entinen keskimatkan juoksija ja olympiavoittaja, joka toimi myös politiikassa 1990-luvulla konservatiivipuolueessa. Tehtävää varten perustettiin järjestelykomitea LOCOG (London Organising Committee of the Olympic and Paralympic Games). Komitea syntyi Britannian hallituksen (kulttuurin, median ja urheilun osaston), Lontoon pormestarin ja Britannian olympiayhdistyksen yhteistyössä.

Uutta infrastruktuuria

Olympialaisia ja paralympialaisia varten alettiin suunnitella infrastruktuuria, kuten 200 hehtaarin kokoista Olympia-puistoa. Myös tunnettuja historiallisia kohteita kuten Hyde Parkia, hyödynnettiin kisoissa. Aivan kaikki lajit eivät sopineet Suur-Lontoon alueelle, kuten purjehduskilpailut, jotka järjestettiin Dorsetin alueella Etelä-Englannin rannikolla. Osa suunnitelmista kohtasi myös paikallisten asukkaiden vastustusta, mutta ne saatiin kuitenkin vietyä läpi. Alkuperäisen kansainvälisen olympiakomitean arvioinnissa Lontoon julkinen liikenne ei saanut kovinkaan hyviä pisteitä. Kaupunki kuitenkin otti tämän huomioon esimerkiksi laajentamalla niin  sanottua East London Linea (alun perin osa Lontoon metroa) ja perustamalla Javeliniksi kutusutun pikajunayhteyden. Olympialaiset olivat iso haaste myös Heathrow’n lentokentän logistiikalle. Kentälle rakennettiinkin väliaikainen terminaali urheilijoita varten.

Olympialaisten hintalappu

Oxfordin yliopiston arvion mukaan Lontoon olympialaiset maksoivat noin 15 miljardia Yhdysvaltain dollareissa mitattuna. Menot ylittyivät 76 prosentilla, kun verrataan tarjouskilpailun arviota todellisiin kuluihin. Summa ei kuitenkaan vedä vertoja vuoden 2008 Pekingille, missä kisat maksoivat yli 40 miljardia dollaria, saati sitten historian kalleimmille olympialaisille, vuoden 2014 Sochille, joka kustansi 51 miljardia dollaria.

Lontoon olympialaisten avajaiset

Lontoossa koettiin 27. heinäkuuta upea, lähes nelituntinen avajaisspektaakkeli, jota oli paikan päällä Lontoon Olympiastadionilla seuraamassa jopa 80 000 ihmistä. Arviolta 900 miljoonaa ihmistä seurasi sitä televisiosta. Kuuluisimpien kutsuvieraiden joukossa olivat muun muassa kuningatar Elisabet II, prinssit Harry ja William, näyttelijä Daniel Craig ja Yhdysvaltain presidentin puoliso Michelle Obama. Ennen olympialaisten alkua oli huhuttu, ettei Britannialla ole mahdollisuuksia lyödä vertoja Pekingin vuoden 2008 olympialaisten avajaisseremonialle. Britannia käytti omiin avajaisiinsa noin 27 miljoona puntaa, tuplaten alkuperäisen suunnitelman mukaisen budjettinsa. Tämä varmaan kannatti, sillä avajaisseremonia jäi ihmisten mieliin huikeana menestyksenä.

Iso-Britannia ei säästellyt puntia avajaishuumassa.

Avajaisviihde

Aluksi taivaalla nähtiin Red Arrows-taitolentoryhmän esitys, jonka jälkeen jättimäinen kellon kumahdus ilmoitti olympialaiset avatuksi. Samalla ilmaan lähetettiin olympiarenkaita symboloivat ilmapallot. Avajaisten varsinaisen tarinallisen osuuden olin luonut palkittu ohjaaja Danny Boyle (mm. Trainspotting, 28 päivää myöhemmin ja Slummien miljonääri). Britannian historiasta kertovassa ”Isles of Wonder”-esityksessä käytiin läpi maan historiaa, mm. teollista vallankumousta, kansallista terveydenhuollon järjestelmää sekä kirjallisuutta ja populaarikulttuuria aina James Bondiin asti. Osana esitystä säestävää Lontoon sinfoniaorkesteria orkesteria nähtiin myös Rowan Atkinsonin näyttelevä tunnettu komediahahmo Mr. Bean, joka onnistui taas tapansa mukaan sekoittamaan pakkaa jo pelkällä läsnäolollaan. Esitystä kehuttiin sen sisältämästä brittiläisestä huumorista.

Perinteinen lippuparaati

Urheilijoiden paraatissa Suomen joukkueen lipun kantajana oli uimari Hanna-Mari Seppälä. Yhteensä paraati koostui 205 maasta ja se alkoi Kreikan joukkueen sisääntulolla. Paraati liikkui David Bowien, Bee Geesin ja muiden tunnettujen brittiartistien musiikin tahdittamana. Olympialaisten lipun kantoi paikalle yhteensä kahdeksan eri puolilta maailmaa valittua, merkittävää henkilöä Ban Ki-Moonista ja Muhammad Aliin. Kukin lipunkantaja edusti olympialaisten arvoja, kuten rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta. Olympiatuli saapui stadionille soudun viisinkertainen olympiavoittaja sir Steve Redgraven kantamana. Hän lukeutuu myös Britannian niin kutsuttuihin olympialaissankareihin.

Kuka tuo olympiatulen?

Olympiatulen sytyttäjää oli jälleen arvuuteltu moneen kertaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut kenenkään yksittäisen ansioituneen urheilijan tehtävä, vaan sytyttäjiksi oli valikoitunut yhteensä seitsemän brittiläistä nuorta, uransa alussa olevaa urheilijaa: Callum Airlie, Jordan Duckitt, Desiree Henry, Katie Kitt, Cameron Ritchie, Aidan Reynolds ja Adelle Tracey. Kunkin nuoren oli valinnut aina yksi brittiläinen veteraaniurheilija. Olympiatulen sytyttämisen jälkeen Paul McCartney päätti avajaiset kappaleillaan ”The End” ja ”Hey June”.